keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Työni = Elämäni.

Rakastan työtäni. Välillä on vaikea laittaa rajat työ- ja vapaa-ajalle. Olen hyvin onnekkaassa tilanteessa, että ei ole yhtään aamua jolloin nousisin sängystä ärtyneenä kiroillen "Onko pakko lähteä töihin jos ei tahdo? Jos sitä soittais pomolle ja sanois, että on kuumetta..." Nooh, tilannehan on se, että tässä firmassa on hyvin tiukka pomo ja saikkua on ihan turha pyytää. Piste. ;) Ajattelen asiakkaita hyvin paljon myös treenien ulkopuolellakin: joskus muistutan tekstiviestillä välipaloista, kysyn onhan kahvin ohella muistettu juoda myös vettäkin tai ihan omaksi ilokseni kyselen pystyykö asiakas kävelemään edellisten treenien jälkeen.


Kisahalli & AeroSlinger

                                                              Eiranranta & dipit

                                                            Uutela & punnerrukset


Olen erittäin kiinnostunut tietämään ja oppimaan, millä tavalla pystyn motivoimaan erilaisia, eri tasoisia ja eri tavoitteiden omaavia ihmisiä. Kyse ei aina ole treenien kovuudesta tai vaikeustasosta, vaan yksinkertaisesti toisen ihmisen tukemisesta ja kuuntelemisesta. Rakastan asiakkaitani, ja tiedän heillä olevan viha-rakkaussuhde myös minua kohtaan! ;) Osan kanssa suhde on hyvin läheinen, mutta onneksi vielä en ole menettänyt auktoriteettiäni ja tähän mennessä muutaman minuutin juorutauko loppuu (yleensä) mukisematta nopeasti, kun seuraava hikeä puskeva liike alkaa.


Parasta työssäni on se, kun asiakas voittaa itsensä! Haastan työssäni ihmisiä joskus äärirajoille, pois sieltä tutusta ja turvalliselta mukavuusalueelta kohti tuskaa ja kirosanoja (itselläni mairea hymy kasvoilla, tottakai). Loppuun uuvutetun, joskus jopa konttaavan, mutta hymyilevän asiakkaan sanat "Kiitos Liisa!", saa itselleni varmuutta siitä, että omistan maailman parhaimman ammatin, sillä saan auttaa ihmisiä (ja piiskata heitä ihan luvan kanssa).


Much love,

Koutsi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti